Jag fortsätter att utveckla nya perspektiv på människokroppen. Ett av perspektiven som jag utvecklar är ett slags inifrån-ut-perspektiv, som jag skapar utifrån subjektets egna, kroppsliga synvinkel.
Med dessa funderingar tittar jag på de klassiska Venus-figurerna: Venus Pudica, venus som tvättar håret, Venus Callipyge med den fylliga baken, som tittar över sin axel, och gör egna subjektiva versioner av dem.
Jag utforskar den ömtåliga gränsen mellan vad som uppfattas med sinnena, vad som ingår i kroppens eget vetande och dess orientering i världen – être au monde, som fenomenologer skulle säga. Vad är det som du VET om din kropp, till exempel genom spegeln, och vad är det som du vet genom muskelsinnet, känselsinnet?
.Miltä klassiset Venus-veistokset näyttäisivät, subjektin omasta näkökulmasta katsottuna, ei ulkopuolisen katsojan? Miten ihminen hahmottaa itsensä – ei peilin, vaan oman itsensä kautta? Miltä kontraposti tuntuu reisilihaksessa, miltä tuntuu käsivarren kireys kun kurkotan pyyhkeellä taaksepäin?
Tulokset työskentelystäni tämän kysymyksen parissa muistuttavat hämmästyttävästi kivikautisia venus-hahmoja. Eräät tutkijat ovatkin ehdottaneet, että näiden kivikautisten figuurien ”vääristyneet” mittasuhteet johtuisivat siitä, että ne olisivatkin naisten tekemiä omakuvia itsestä sellaisena, kuin keho näyttäytyy, kun sitä katsoo itse, ilman peiliä.
Teoksen nimi: Aino suihkussa. Valmistusvuosi 2026.
Koko: 40 x 40 x 35 cm
Materiaali: kivitavarasavi
